Hetkeksi ajassa taaksepäin.
Miten ensimmäinen ajastus omasta kissasta syntyi? Se syntyi yhtä hiipien hiljaa kuin kissan askeleet.
Kuinka kissa otti paikkansa ajatuksissani ja sydämessäni ennen kuin itse edes tiesin siitä. Varoen, hitaasti mutta päättäväisesti lähestyen. Niin kuin vain kissa osaa.
Tyttären Sarin kissaa hoitaessani, sille viiden tähden palvelut tarvitessa antaessani, omakissa-ajatus alkoi itää. Mutta niin varkain, etten sen synnystä pysty enempää kertomaan. Herra Sir Luizille hotellin sviitteineen ja 24/7 palvelut tarjotessani minusta tuli kissan ystävä ja hieman sen sielun elämää ymmärtävä onnellinen palvelija. Kaikki kissaihmiset varmasti ymmärrätte, mistä puhun. Muille sitä ei pysty edes selittämään.
Netin olen selannut puhki etsiessäni kissatietoutta. Tietoa on tulvimalla, mutta tuntuu etten sitä tarpeekseni saa. Jossain vaiheessa aloin tutkia kissarotuja poissulkutekniikalla. Kaikista maailman roduista mieleisimmäksi osoittautui eurooppalainen. Upea, kunnon peruskissa.
Seuraava vaihe kohti tätä päivää oli kissojen kasvattajien seulominen. Siinä suurena apuna ovat liki kaikilla kasvattajilla olevat omat nettisivut. Selasin niitä avoimin mielin. Luin joka ikisen sanan ja tutkin kaikki kuvat tarkkaan.
Itse kunkin kasvattajan sivut kertovat paljon olemalla sellaisia kun ovat. Persoonallisuus tai sen puute näkyy niistä selkeästi. Ymmärrän, ettei kaikilla ole kirjallisia kuvaamisen taitoja. Tai ettei kaikilla ole valokuvauksen taitoja, mutta niihin olisi hyvä jokaisen kasvattajan kiinnittää huomiota. Puhumattakaan nettisivujen luomisesta ja ylläpidosta. Sillä juuri näillä asioilla tehdään tärkeä ensivaikutelma.
Toistuvat vierailut eri kasvattajien sivuilla johtivat sen oikean kasvattajan löytymiseen. Tiikerililjan kissalan sivut tulvivat hyvää mieltä, lämpöä ja rakkautta kissoihin. Tallensin sen suosikkeihini ja jäin odottamaan pentu-uusia.
Niitä alkoikin kuulua alkuvuodesta. Pikkuviisikko syntyi 7.4.2013. Olin tuolloin matkoilla pidemmän tovin ja palattuani sain lukea, että kolme pennuista olivat jo saaneet uudet kodit. Kahdesta vapaasta pennusta toiseen ihastuin saman tien. Ei niin ettei toinenkin olisi ollut söpönen, mutta nämä tykästymisasiat ovat vaan sellaisia henkimaailman asioita.
Kaiken aikaa, omakissa-ajatuksen kehittyessä, lanseerasin ajatusta Meidän omakissasta myös miehelleni Reijolle. Reijolla on itse asiassa enemmän kokemusta kissasta perheenjäsenenä kuin minulla, mutta ajatus omakissasta tässä elämän vaiheessa ei ollut mitenkään yhdellä tassun heilautuksella selvä. Eikä toisellakaan.
Onneksi hiljaa tulee hyvää. Niin tässäkin asiassa.
Takaisin nykyhetkeen.
Tässä istun. Sormet kulkevat näppiksellä ja ajatuksissani risteilee vähän aikaisemmin käymäni puhelin keskustelun sisältöä. Ihastuin Tiikerililjan kissalan kasvattajan Elinan iloisen raikkaaseen ääneen. Lämpöön jolla hän kertoili omasta kissahistoriastaan ja nykyisistä kissoistaan. Kuinka valloittavasti hän kuvaili Tiikerililjan Kasmirria "Kassua", jota lähdemme tapaamaan ensi tortaina.
Jos tänä yönä uni tulee, se taatusti vilisee kissajuttuja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti